Fridtjof Nansen oli monien intressien mies. Uteliaisuutensa ansiosta hän sai tärkeitä oivalluksia monilta eri aloilta. Hän työskenteli aluksi biologian alan tutkijana ja pohjusti neurologian merkittävää kehitystä, mutta myöhemmin hänen Pohjois-Atlantilla tekemänsä tutkimusmatkat tulivat hyvin tunnetuiksi. Hän ei säästellyt haasteita etsiessään uutta tietoa.
Myöhempinä elinvuosinaan hän työskenteli Norjan diplomaattina Lontoossa. Sen jälkeen hänestä tuli Kansainliiton korkein komissaari ja hän ryhtyi auttamaan kansalaisuudettomia pakolaisia. Hänen mukaansa nimetty Nansenin sola paransi merkittävästi asianomaisten ihmisten tilannetta, ja hän sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1922 sitoutumisestaan pakolaisten auttamiseen.
Huolimatta hänen elinaikanaan vallinneesta suuresta historiallisesta etäisyydestä hän edustaa siis kestävyyttä, tulevaisuuden elinkelpoisuutta, demokratiaa ja avoimuutta maailmalle erityisellä tavalla symbolina siitä, miten ymmärrämme hyvän oppimis- ja koulukulttuurin.